Urho, Rudolf ja Lumi

Ystävän kanssa on ihanaa!

2012-01-23T18:43:00.000+02:00

Halusin jakaa nämä kuvat siitä, kuinka tuo prinsessa on valloittanut meidän poikienkin sydämet.
Etenkin Urho on ollut sellainen mörökölli, että sen vieressä ei ole saanut nukkua kukaan.

Katsokaa nyt näitä kullanmuruja.

Urho <3 Lumi

Ruttu <3 Lumi

Lumi seikkailulla.

2012-01-23T18:33:00.000+02:00

Lumi pääsi eilen mukaan äänestysreissulle.
Kun kansalaisvelvollisuus oli hoidettu, niin suuntasimme metsälenkille sellaiseen metsään, jossa Lumi ei ole ennen käynyt.
Vähän tytsyä jännitti uudet hajut ja paikat, taitaa hiukan olla jotakin mörköilyä ikään liittyen.

Tässä kuvia reissulta:

Ensin tarkkaillaan, että mihin on tultu.

Sitten nuuhkitaan, että ketä täällä on käynyt.

Seuraavaksi tähystellään oikealle...

...Ja vasemmalle.

Sitten voikin jo juosta.

Ja juosta lisää.

Uudet kujeet

2012-01-04T19:02:00.000+02:00

Vietimme uutta vuotta ystäviemme luona Viekijärvellä. Koko koirapoppoo oli matkassa mukana ja joka iikka oli ihmeissään lumen määrästä.
Meillä kun ei ollut lähtiessä lunta yhtään...
Lumi viihtyi erityisen hyvin, kun pääsi peuhaamaan ihanan leopennun, Olivian kanssa. Lisäksi Lumi treffasi velipoikansa Buddhan.
Kotiin matkusti TOOSI väsynyt tyttö, kun oli viitisen päivää heilunut hyvässä seurassa.

Meillä ihmisilläkin oli oikein mukavaa. Aika sujui loistavassa seurassa herkkujen äärellä. Pääsimme laskemaan pulkkamäkeä, ampumaan raketteja ja valamaan tinaa.

Pojilla oli ehkä vähän tylsää, kun joutuivat oleilemaan paljon autossa, mutta onneksi ilmat suosivat ja pääsivät hekin pihalle temmeltämään ja lenkkeilemään ihan riittävästi.

Ruttu joutui lääkäriin joulun alla ja siellä selvisi, että poitsulla oli melko vakava eturauhastulehdus. Hoidoksi saatiin huisin pitkä antibioottikuuri ja suositus kastroida koira eli taasen on se operaatio edessä. Toivottavasti Ruttu toipuu Urhoa nopeammin ja helpommin.

Ruttu eilisellä lenkillä.

Lumi on edelleen mitä ihanaisin neiti, hirveän helppo ja sopeutuvainen. Ikää on nyt melkein viisi kuukautta ja painoa noin 23 kiloa.
Lumin kanssa lähdetään piakkoin treenailemaan pentukehiin, katsotaan, miten meidän "luonnonlapsi" malttaa keskittyä.

Lumi 3.1.2012

Tarkkana kuin porkkana!

En tiedä, miten tämä koira on saanut luvan nukkua sohvalla, kun ei ne muutkaan...

Lopuksi vielä pari yhteiskuvaa.

Saatiinhan sitä lunta! Pojat ihmettelevät tuiskua.

Koko jengi.

Tälläistä meille tällä kertaa.

Kaikenlaista.

2011-12-13T13:41:00.000+02:00

Taitaa olla taas aika päivitellä meidän kuulumisia. Aika on jälleen kerran mennyt kuin siivillä, meillä on siivoiltu vanhoja romuja nurkista pois muutaman pikkuremontin tieltä. Ja tietysti koiruudet kahmaisee arjesta oman osansa.

Eilan toiveesta ensin Urhon jälkikuulumisia..=)
Urhohan on edistynyt jäljellä paljon ja siitä on tullut varsin varma tekemään töitä.
Urhon suoritukset ovat nykyään kautta linjan tasaista, varmaa ja sinnikästä työtä.
Urhon menoa jäljellä on ilo seurata, sillä se ei luovuta, vaikka homma olisi vaikea vaan etsii niin kauan, että löytää.

Aiemmin syksyllä kokeilimme järjestää Urholle "oikean" etsintätilanteen, jossa se joutuu sulkemaan tien vierustan tien molemmin puolin ja etsimään kohdan, josta jälki lähtee. Myöskään koiran ohjaajalla eli Villellä ei ollut tietoa siitä, mitä ja mistä löytyy.

Urho aloitti kulkemalla tien oikean puolen lävitse. Se löysi esineen, jolta ei kuitenkaan lähtenyt jälki ja ilmaisi sen upeasti ja kertoi myöskin selvästi, että tästä ei mitään lähde pidemmälle.
Sen lisäksi se ilmaisi paikan, jossa oli suht vahva ihmisen haju yhdessä kohdassa (harhautus, joka oli tehty hyppäämällä autosta ja takaisin autoon), mutta ilmoitti selvästi siinäkin, että jälkeä ei löydy.

Sitten siirryttiin vasemmalle puolella ja hienosti jaksoi Urho etsiä, vaikka mitään ei ollut vieläkään löytynyt. Toki se palkattiin aiemmista löydöistä.
Lopulta löytyi jälki, joka lähti tien penkalta metsään. Ei jäänyt koiraa katsomalla epäselväksi, että nyt löytyi ja Urho jaksoi kulkea vielä jäljenkin läpi sekä nostaa esineet matkalta, lopusta löytyi maalimies-Jussi.

Urhon kärsivällisyys riitti hienosti siihen, että vaikka mitään ei ensin löytynyt, niin se jatkoi etsimistä pyydettäessä ja teki koko ajan töitä, joka lopulta sitten palkittiin, kun jälki löytyi.

Urho teki myös yön yli vanhentuneen jäljen marraskuussa. Tämä jälki oli noin 14 tuntia vanha ja haastetta oli melkein liikaa, mutta senkin Urho sinnikkäästi selvitti ja maalimies löytyi. Sen jälkeen oli kyllä väsynyt!

Muuten Urho voi vaivoihinsa nähden hyvin. Säännöllinen hierominen ja lisäravinteet ovat toistaiseksi riittäneet pitämään ukkelin toimintakykyisenä ja iloisena. Selvästi Urho arvostaa pehmeitä nukkumapaikkoja entistä enemmän ja lepäilee mielellään vauhdikkaiden puuhien päälle, mutta liikkuu terveen oloisesti ja leikkii sekä syö hyvin.

Urholiini <3

Rutun kanssa on mennyt vaihdellen. Selvästi se on ottanut itselleen enemmän tilaa Urhon kastroinnin jälkeen ja kokeilee välillä sellaisia temppuja, mitä sillä ei ole ollut koskaan ennen, kuten rähjääminen vieraille koirille. Myöskin hajut kiehtovat sitä kovasti ja välillä se on lenkilläkin pidettävä kiinni, jotta se ei häviä jonkin hajun perään.

Edelleen se on sellainen mylvivä ilopilleri ja touho, jonka aivot unohtuvat välillä narikkaan.

Jäljellä käynnistä Ruttu nauttii edelleen, mutta siinäkin on edetty vaihdellen. Välillä menee hyvin, välillä huonommin ja sielläkin kaikki häiriö sekä hajut tuovat oman haasteensa. Nyt on kokeiltu sitä, että kouhotus ei johda mihinkään vaan homma pysähtyy heti, kun sekoilu jonkin asian perään alkaa. Jotain tulosta ehkä onkin jo havaittavissa.

Lisäksi Ruttu on toiminut babysitterinä Lumille, toisinaan innoissaan ja toisinaan ei niin innoissaan.

Lastenvahti työssään.

Ja viimeisenä Lumi-Umppa-Lumppa-Lumppari-The Prinsessa, joka on nyt 17 viikkoa vanha.

Neiti painaa nyt 18,2 kiloa, ruokahalu on pohjaton ja kroppa on pelkkiä jalkoja. Hampaat vaihtuvat parhaillaan ja puruvimma on varsin villi. Turkkikin alkaa vaihtua karkeampaan karvaan ja viimeisetkin pumpulikarvat katoavat hiljaksiin.

Lumikin on käynyt jäljellä ja tykkää kovasti hommasta. Lisäksi se on kulkenut mukana kylässä ja kaupassa. Pentukerhossa on käyty leikkimässä koko syksy ja tutustuttu erinäköisiin ja -kokoisiin pentuihin.

Lumi on luonteeltaan kovin tasapainoinen ja melko helppo pentu. Se on rohkea ja reipas ja tutustuu mielellään kaikkiin ja kaikkeen. Se on myös tottelevainen ja tuntuu oppivan asioita helposti.
Toki se on välillä myös oikea hirviö hampaineen, joka laukkaa ympäri kämppää ja tekee sekunnissa kaiken, mikä on kielletty.
Mutta me ollaan ainakin tosi myytyjä, aivan ihana prinsessa!

EI MUUTA KUIN RAUHALLISTA JOULUNAIKAA JA RAILAKASTA UUTTA VUOTTA!

Lumi 12 viikkoa.

2011-11-06T20:38:00.000+02:00

Lauman uusin jäsen täytti viikko sitten jo 12 viikkoa eikä ole enää ihan pieni pallero.
Rokotukset käytiin hakemassa maanantaina ja lääkäri kehui Lumia hyvännäköiseksi kaveriksi.
Painoa löytyy kokonaiset 12,8 kilogrammaa ja tahtoa sekä puhtia on kuin pienessä kylässä.

Lumi aloitti harjoittelemaan jäljestystä lähes heti kotiin tultuaan ja nyt on takana jo kolmet oikeat treenitkin. Prinsessa rrrrakastaa tätä hommaa ja tajusi heti jutun juonen. Kuuluisaa malttia saisi vaan tulla vielä lisää.
Eilen Lumi teki vajaan sata metriä pitkän jäljen, jolla oli useita esineitä ja metri metriltä rauhoittui. Esineillä Lumi tarjoaa jo lähes aina maahan menoa ilmaisuksi ja sitä nyt harjoitellaan, että se vakiintuisi.

Istuminen sujuu vaihdellen, mutta siitä Lumi on jo hajulla.
Luokse tulee lähes aina kutsuttaessa heti ja riemuiten.
Ruokaa osaa odottaa istuen ja kontaktissa, alkaa syömään "ole hyvä"-käskyllä.
Lenkillä on irti ja osaa seurata ihmisen perässä.

Paljon muuta täsmällistä meillä ei vielä osatakaan, kun ollaan keskitytty enemmän toimivan suhteen luomiseen ja laumassa olemisen opetteluun kuin käskyihin.
Lumilla on onneksi liuta taitoja omasta takaa, esimerkiksi kaiken kielletyn pureskelu, kissojen jahtaaminen, pissailu, isompien härkkiminen jne... Onneksi näillä taidoilla on taipumus kadota pikku hiljaa...

On se vaan semmoinen prinsessa.

Poseeraamassa.

Väsynyt prinsessa.

KUKKUU!

Puutarhurin töissä.

Prinsessa on saapunut

2011-10-02T10:43:00.000+03:00

Meillehän ei todellakaan pitänyt tulla nyt mitään kolmatta koiraa, mutta niin siinä vain kävi, että kun kuulimme Villen suosikkitytön olevan vielä vailla omaa kotia niin meillehän se sitten päätyi...

Tervetuloa kotiin "Lumi"!

Lumi saapui ystäviemme kennelistä, kuinkas muutenkaan eli Besaroon-kasvatteja on hänkin. Prinsessa saapui kotiin viikko sitten ja minun unelmani narttukoirasta lauman jatkeena täyttyi.

Neiti on mielettömän reipas ja utelias, tasapainoisen tuntuinen pentu. Silloin, kun on hereillä niin touhuaa sata lasissa ja nukkuu yhtä sata lasissa, ei haittaa, vaikka seinät kaatuisi ympäriltä.

Pojat on vielä hiukan ihmeissään tulokkaasta.
Urho komentelee Lumia murahtelemalla, kun tirppana hiipii liian lähelle ja toisaalta sitten taas nuuhkii salaa uteliaana, kun kukaan ei huomaa.
Ruttu ei oikein ymmärrä, mikä voi olla noin pieni, onko se koira vai ei. Välillä innostuu leikkimään Lumin kanssa ja välillä juoksee karkuun teräviä hampaita.

Lumi päikkäreillä.

Pihalla puuhailemassa.


Lumin ja mamman herkkä hetki.

Pojat nauttivat syksyn viilenevistä ilmoista ja peltolenkeistä. Jälkitreenitkin on taas saatu käyntiin kuuman kesän jälkeen.

Tässä muutama kuva syyskuulta.

Ruttuliini huilaamassa.

Urho maisemia katselemassa.

Ihanat ukkomme <3.

Turinatauko.

Vihdosta viimein!

2011-07-27T22:38:00.001+03:00

Nyt olisi varmaan paikallaan vihdoin päivittää, mitä meille kuuluu. Aika on jotenkin karannut käsistä ja päivitykseen kerkesi tulla tosi pitkä tauko.

Meille kuuluu ihan hyvää, paljon on ehtinyt kevään ja kesän aikana tapahtua. Kesä on mennyt lähinnä lepäilessä, kuumilla ilmoilla emme ole uskaltaneet poikia juuri liikuttaa, mutta onneksi aitasimme alkukesästä koko pihan, niin siinä ovat sitten touhuilleet.
Uimaan on ehditty harvakseltaan, Ruttu on uinut vähän enemmän, mutta Urhoa vaivasi ikävän pitkäaikainen hot spot poskessa. Sen aikana ei Urhoa viitsinyt järveen päästää.

Aloitetaan nyt vaikka Urhon kuulumisista, joista isoin lienee miehuutensa vieminen huhtikuussa. Päädyimme kastraatioon puhtaasti terveyssyistä, sillä Urhoa vaivasi selkäkipu ja selän jumiutuneet lihakset, jotka johtuivat ilmeisesti eturauhasen suurentumisesta. Samainen suurentuminen teki ajoittaista hankaluutta arkeenkin, kun Urho hoiteli Ruttua morsiamenaan ja Ruttu ei sellaisesta niin välittänyt.

Toipuminen leikkauksesta oli Urholla yllättävän pitkä prosessi, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että herra on taas oma, iloinen itsensä, TOSIN varustettuna pohjattomalla ruokahalulla...

Urholiini 4 vuotta.

Urho heinäkuussa 2011

Muuten Urhon vointi on hyvä, toukokuun lopussa juhlittiin neljän vuoden rajapyykkiä ja pientä rauhoittumista on havaittavissa, kun aikuisuus kolkuttelee ovella.

Rutulle kuuluu pelkkää hyvää, se on onneksi pysynyt aivan terveenäkin eikä lääkäriltä ole haettu kuin rokotukset.

Jonkinsortin "uhmaikä" on Rutulla menossa, se kokeilee kotona, voiko sääntöjä hiukan venyttää sieltä sun täältä ja ääntä piisaa, jos joku erehtyy sille omia äänihuuliansa näyttämään.

Kaikkia Urhon määräilyjäkään Ruttu ei enää sulata, vaikka pojat hienosti toimeen tulevatkin.

Kaiken kaikkiaan Ruttu on edelleen maailman lempein otus, jonka jokainen saisi rakastaa vaikka puhki sen puolesta. Se toimiikin usein "terapiakoirana", kun joku on kylässä, sillä Ruttua saa rapsia maailman tappiin asti.

Ruttu juhlisti kesäkuussa täyttä kolmea vuotta.

Ruttu heinäkuussa 2011.


Nuhan kanssa. Tämän parempaa seisomakuvaa en saanut...

Meidän lauma myöskin lisääntyi toukokuussa, mutta ei koiran eikä vauvan muodossa, vaan kanojen ja kukon. Meille muutti viisi ruskeaa kanarouvaa ja Elmo-kukko rouville kuria pitämään. Koko porukka on kotiutunut hyvin ja kupsuttavat tyytyväisinä pihalla.

Ruttua kanat kiinnostavat melko paljon ja niitä olisi hirmu kiva jahdata. Kuten arvata saattaa, niin kanat ovat eri mieltä. Nätisti se kuitenkin malttaa tarkkailla niitä aidan takana.

Urho taas on hirvittävän kiinnostunut kanojen ravitsemuksesta. Kerran se pääsi livahtamaan kanatarhaan ja me luultiin, että nyt tuli kanapaistia, mutta ei. Herra hääti kanat taka-alalle parilla loikalla ja suuntasi suoraan kanojen ruokakupeille.
Kyllä se sitten iltakierroksellaan tarkastaa, että kanat ovat tallella, mutta muuten Urho ei niistä hirveästi hötkyile.

Oliskos tässä riittävästi tällä kertaa, toivottavasti onnistun bloggailemaan jatkossa ahkerammin.

HYVÄÄ LOPPUKESÄÄ KAIKILLE TUTUILLE YMPÄRI SUOMEN!

Talven kuulumisia

2011-03-01T11:27:00.000+02:00

Näitä kuulumisia tulee nyt vähän myöhemmin kuin alunperin lupasin... Mulla oli hyvät aikeet päivitellä blogia joululomalla, mutta näin kauan tähän nyt meni. Kuvatkin on otettu tammikuun alussa eli ovat muutaman kuukauden päästä.

Pojille kuuluu hyvää. Meillä on vedetty kovasti ahkiota viime kuukausina, sillä lunta on niin paljon, että moni meidän lenkkipaikoista on tukossa.
Urho järjesti kyllä taas lääkärireissun uuden vuoden tietämissä, koska onnistui katkaisemaan jossakin toisen alakulmahampaansa. Se onnistuttiin operoimaan onneksi niin, että hammasta ei tarvinnut kuolettaa. Nyt on Urholla sitten toisella puolen hiukan lyhyempi ja tylppä kulmuri.

Ruttu porskuttelee eteenpäin omaan iloiseen tyyliinsä huolia vailla. Hiukan sille on nyt tullut "omaa tahtoa" lisää Urhonkin kanssa eikä Ruttu anna enää ihan kaikkea periksi, mutta se nyt on vaan hyvä.

Tässä sitten näitä kuvia.

Urho mietteliäänä.

Mustanaamio Ruttu

Ruttu tarkkailemassa.

Urholiiniä naurattaa. Tossa näkyy hyvin tuo katkennut hammas..

Välillä täytyy lyödä leikiksi. Ruttu yrittää ilmeisesti niskalenkkiotetta kaverista...

Urho ja mamma

"No okei, voidaan me vähän poseerata."

Ja vielä toinenkin poseeraus.

Rauhallista joulunaikaa.

2010-12-18T19:57:00.000+02:00

Meillä on ollut niin kiirettä, että ei olla ehditty päivittelemään blogiin mitään, mutta ehkä joululomalla sitten...

Urho ja Ruttu ihmisineen toivottavat kaikille tuttaville ja ystäville oikein lämpöistä joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle!

Urho-kulta

2010-10-14T18:47:00.000+03:00

Päätin omistaa Urholle nyt ihan kokonaisen kirjoituksen ilman mitään erityistä syytä. No ehkä myös yhdestä syystä; kasvattajansa Marika lähetti ukkelista upeita kuvia eli saan ne samalla esiin...=)

Urho saapui meille heinäkuussa 2007 ja minä sain vihdoin kauan odottamani ikioman koiran. No, koiraahan Urhossa on kerrakseen ja aina ei yhteiselo ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
Urho on kuitenkin ehdottomasti painonsa verran kultaa.

Nyt Urho on kolme ja himpun verran päälle sekä aikuistumisen kynnyksellä selvästi. Aina ei enää huvita painit Rutun kanssa, mutta yleensä Urho kyllä painaa sata lasissa ja on mukana kaikessa koko elämänriemullaan.
Poikien yhteiseloa on hauska seurata. Urho on kiistaton johtaja kaksikosta ja hoitaa pestinsä suurella arvokkuudella. Se sanoo, kun on sanomista ja on hyvä, itsevarma pomo.

Urho on viisas ja se oppii nopeasti erilaisia temppuja sekä sanoja ja jopa lauseita. Yhdessä tekemisestä se nauttii loputtomiin ja on helppo motivoitava.
Jäljellä huomaa, että sen työmotivaatio on kova ja se oikein kaipaa haasteita sekä ongelmanratkaisua. Urholla on sinnikkyyttä ja se ei anna periksi. Sitä ominaisuutta on ihailtava, vaikka toki se tuo omat pulmansa myös arkeen.

Meille omilleen Urho muistuttaa joka päivä, että sille on oltava oikeudenmukainen ja reilu johtaja. Silloin siltä saa moninverroin rakkautta ja hellyyttä takaisin ja kotonahan Urho onkin oikea halinalle. Arki sen kanssa on äärettömän helppoa ja sujuvaa.
Vieraista ihmisistä ja koirista Urho ei juuri välitä, mutta ne, jotka sen ystävyyden saavuttavat pysyvät Urhon mielessä aina.

Pitkä tie on Urhon kanssa kuljettu, mutta on ihanaa nähdä, miten se kasvaa ja kehittyy edelleen ja kuinka hieno koira siitä on tullut. Kun sille antaa itsestänsä, niin laittaa sekin itsensä likoon täysillä.

Ja nyt niitä kuvia

Reikä pihassa

2010-08-30T16:01:00.000+03:00

Yhtenä päivänä iskä alkoi jyryytellä meidän pikku pihatraktorilla ympäriinsä ja lopulta meidän pihaan tuli SUURI reikä.
Me pojat mietittiin, että mitä kummaa, mutta sitten tuumattiin, että sehän on tietysti tarkoitettu meille. Eli saatiin kai ikioma hiekkakuoppa.


Tällänen se reikä on, sitä piti ekaksi vähän nuuhkia.

Sitten tuumattiin, että ehkä se onkin mutapainiareena. Hammastyöskentely saattoi siis alkaa...


Saattaa se reikä olla myös juoksurata. Me juostaankin niin kovaa ettei maisemat pysy mukana.

Onneksi meillä on pihassa myös koirankokoinen juomakuppi, kun urheillessa tulee aina jano.

Uteliaille tiedoksi, että meidän suureksi harmiksi mamma ja iskä aikoo sijoittaa jonkun saunan tuon meidän reiän päälle eli se siitä ilosta sitten...

Pallo mahassa, vieras tarhassa ja muita kesäkuulumisia

2010-07-20T12:39:00.000+03:00

Me ollaan kärsitty varmaan jostakin hellehalvauksesta, kun edellisestä päivityksestä on niin kauan... Mutta hengissä ollaan ja lomaa vietellään edelleen. Koirille alkaisi jo varmaankin riittää tämä kuumuus, koska ovat jo aika tuskissaan, kun sisälläkin on välillä +28 astetta.
Jälkitreenitkin ovat katkolla, kunnes viilenee sillä emme uskalla ottaa lämpöhalvausriskiä. Koirat kun keskittyvät hommaan niin täysillä, että painavat menemään, vaikka olisivat ihan puhki.

Urho järjesti muutaman "ulosteentarkkailupäivän" tässä taannoin, kun nielaisi kokonaisen pallon.
Olimme uimassa ja heittelimme koirille vesileluja. Ruttu nouti frisbeetä ja Urholla oli noin tennispallon kokoinen kelluva pallo. Urho tykkää noutaa kaiken, mitä ikinä vaan heitetään ja sille tuli niin kova himo frisbeen perään, että nielaisi oman pallonsa, kun Ville yritti sitä saada haltuunsa. Klumps vaan ja pallo oli kadonnut. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin ja ilmeisesti pallo tuli ulos omia aikojaan.

Helteen takia pojat ovat nukkuneet välillä yönsä tarhassa. Yhtenä iltana olimme jo nukkumassa, kun ulkoa alkoi kuulua vimmattua haukkumista puolenyön maissa. Kuulostelimme hetken, mutta metelöinti jatkui ja mikä ihmeellisintä, Ruttu tuntui olevan äänessä. Ruttuhan ei juuri hauku, vaan jättää ne hommat Urholle.
Ville päätti lopulta lähteä pelastamaan naapurit öiseltä mölyämiseltä.
Tarhassa kohtasi seuraava näky: pieni siili oli eksynyt koirien tarhaan. Siili oli piikkipallona keskellä tarhaa ja ympärillä Ruttu hyppi tasatassua vimmatusti haukkuen ja tökkien siiliä tassuin ja kuonolla. Urho pötkötteli vieressä seuraten "näytelmää" tyynen rauhallisena häntäänsä heiluttaen.
Pojat saivat sitten komennuksen yöksi sisätiloihin, jotta siili voi poistua rauhassa. Eipä sitä olekaan sen jälkeen näkynyt...

Laitetaanpa vähän kesäkuviakin

Pallohullu Urho ja yksi palloistansa

Tässä vaalitaan vinkulelua

Ruttu keskittyy vesileikkeihin

Ja reuhaamaan iskän letkun kanssa

Lämpöistä loppukesää kaikille tutuille ja ystäville!!!

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

2010-06-08T11:09:00.000+03:00

Vietimme viikonlopun Pohjois-Karjalan leojen leirillä lomakeskus Huhmarissa. Osanotto ei ollut suuri, mutta ainahan hyvässä seurassa on mukavaa. Kiitos kaikille, että saimme tulla yli maakuntarajojen, oli hauskaa!

Perjantai meni grillatessa ja turistessa niitä näitä. Tapasimme mm. Urhon velipojan, Kapun, pitkästä aikaa. Hienosti mahtui kaikki koirat samaan grillikatokseen, vaikka uroksia oli useampi.
Poikien mielestä oli tietysti ylivetoa nähdä Pena, virallinen koiranlaulattaja, pitkästä aikaa. Ja kelpasi se kasvattajien kauniimpikin osapuoli Marika pojille.

Lauantaina oli vuorossa leikkimieliset kisat, joihin saapui päiväseltään lisää leoväkeä. Minä kisailin Rutun kanssa ja Ville Urhon.

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

Ruttu lautapelin kimpussa... Pelitaktiikkana "mamma, pyöritä sinä, niin minä syön makkarat".

Urho samaisen pelin lumoissa, taktiikkana "kyllä ne makkarat löytyy, kun pöllyttää tätä lautaa tarpeeksi".

Sittem siirryttiin pujotteluun, jossa omistajalla oli kannettavana kananmuna lusikassa.

Ruttu pujotteluvuorossa.

Ja tässä Urhon lennokas loppukiri.

Seuraavaksi kopiteltiin makkaralla.

Ruttu tuumasi, että mitä ylemmäs hyppää sen varmemmin tulee tulosta.

Urho oli haka tässä kisassa, koska temppua on harjoiteltu kotona. Neljä makkaraa viidestä lensi suuhun. Urhon ilme oli välillä hyvä, kun makkara solahti suoraan kurkkuun, niin se rupesi etsimään sitä, että "mihin se meni, kun en ehtinyt edes maistaa"...

Tämän kisailun päätti koira-aiheinen tietovisa. Lisäksi osa-alueena oli vielä omistajien tikanheitto. Meidän poppoo selvisi jaetulle kakkossijalle.

Erikseen oli vuorossa juoksukisa.

Tässä Rutun lennokasta menoa, jolla saavutettiin kolmas tai neljäs sija.

Ville ja Urho taas kirmasivat suoraan voittoon!

Tässä ollaan tyytyväisenä kera palkintojen.

Meillä oli huippuhauska viikonloppu, pojatkin olivat niin hienosti, että niiden kanssa oli ilo matkustaa. Ehkä ensi vuonna uudestaan...=)

ps. Pakko mainita, että huipputyylikäs kerrosvaatetukseni johtuu kylmästä säästä. Olin jättänyt kesäisesti kaiken lämpimän kotiin ja kylmän yllättäessä piti haalia kavereidenkin vaatteet ylle...=)

Synttärisankarit

2010-06-08T10:40:00.000+03:00

Pojat täyttivät vuosia noin viikko sitten ja häpeäkseni meinasin unohtaa koko asian täältä blogista...

Tässä siis synttärisankari Ruttu-Rudolf, joka täytti 1.6. kokonaiset kaksi vuotta.

Ja tässä Urho Kepponen, joka juhli 29.5. kolmen vuoden rajapyykkiä.

Onnea poikien siskoille ja veikoille ympäri maan!!!
Ja kiitokset Marikalle ja Penalle näistä ihanista mussukoistamme, jotka ovat elämämme suola ja toisinaan tujaus pippuriakin...=)

Kaukomailla

2010-05-15T15:49:00.000+03:00

Me ihmiset käväisimme viime viikonloppuna reissun päällä tutustumassa Tallinnan ihmeisiin. Oli kyllä mukava reissu, kun välteltiin perinteiset turistirysät ja tutustuttiin vähän erilaisiin paikkoihin.

Pojat jäivät naapureiden hellään huomaan kahdeksi yöksi. Tämä on kyllä loistava "hoitola", kun pääsevät omaan tarhaan päiväksi ja kotiin nukkumaan. Meitä vähän jännitti, sillä viimeksi hoidossa ollessaan Ruttu ikävöi kovasti meitä ja söi mm. naapurin kuistinkarmit...

Mutta kaikki oli mennyt HIENOSTI. Urho oli ollut niin kiltti, että olisi kuulemma ansainnut urhoollisuusmitalin. Sillähän on korvatulehdus ja lääketippojen laitto ei ole suosikkipuuha, mutta hyvin oli tipatkin menneet. Ruttukin oli ollut laulamatta ja karmit saivat olla rauhassa... ;) Kiitos vain Nooralle ja Tommille!

Vierailimme reissussa Tallinnan eläintarhassa ja sieltä löytyi tämmöinen poikien esikuva

Eikös olekin kuin kaksi marjaa...? =)

Vappuhulinat!

2010-05-01T18:53:00.000+03:00

Joopa joo, varsinaiset hulinat. Minä ja koiruudet korkkasi kevään virallisesti käyntiin ihan kotisohvalla.

Tänään sitten lähdettiin heti aamusta lenkille läheiselle pellolle. Sieltä löytyy aina ihania hajuja ja Ruttu on varsinainen saalistaja. Välillä nenä vie sitä pitkiäkin matkoja ja Ruttu myös ajaa takaa jotain "ötököitä". Yleensä se kyllä palaa hyvin pian, kun sitä huutelee.

Tänään kävi taas niin, että Ruttu sai hajun ja lähti seuraamaan sitä. Huutelin koiraa takaisin ja samalla kun Ruttu tuli, niin metsästä tuli myös jänis. Ruttu uskoi, kun tiukasti kielsin lähtemästä jahtiin, mutta Urho kun bongasi pomppivan jänön, niin miestä vietiin. Korvat katosi ja niin katosi koirakin.

Paniikissa sitä sitten huutelin ja koitin kaikki vaihtoehdot syömisestä palloihin, mutta Urhoa ei näkynyt.
Lopulta aikani huudeltua metsänlaitaan täysin eri suuntaan, kun mihin Urho lähti, ilmestyi tumma hahmo. Sieltä Urho hiipi kohti meitä askel kerrallaan kieli pitkällä. Yritin huudella sitä mahdollisimman iloisena, vaikka sisäisesti jurppi. Kun Urho saavutti meidät, niin se lysähti jalkoihini istumaan sen näköisenä, että tiesi juosseensa... Eli semmoiset vappujahdit meillä.

"Kuka täällä jahtasi jotain jänistä? Minä en ainakaan..."

Pojat vappulounaalla, menu oli tuoretta heinää ala mätäs... Yllä Urho, alla Ruttu.

Jahtikoirat pellolla

Lahti KV 25.4. 2010

2010-04-25T18:08:00.000+03:00

Tänään suuntasimme Rutun kanssa Lahden näyttelyyn, johon olikin ilmoitettu huikea määrä leoja, reilu 60 kpl. Tuomarina toimi eestiläinen Juta Haranen, joka tuntui olevan melko tiukka ja perusteellinen. Itse tykkäsin, meidän arvostelu kertoi kyllä Rutusta juuri olennaisen tällä hetkellä.

Rutun suoritus siis NUO EH NUK4. Olimme tosi onnellisia ja tyytyväisiä, että poika vielä sijoittui. Tuomarikin oli kehunut, että erittäin hieno poika on kunhan vielä kasvaa.
Tässä arvostelu: "Hyväntyyppinen nuori uros, jolla oikeanmallinen pää ja ilme. Oikea purenta. Oikeanmalliset silmät ja korvat. Riittävä luusto. Selkä pitäisi olla voimakkaampi ja leveämpi. Seisoo edestä hieman ahtaasti. Oikea etukäpälä kiertää ulos. Riittävän pitkä häntä. Oikea karvanlaatu. Liikkeessä iloinen häntä. Sivuliikkeet tyypilliset, edestä ja takaa ahtaat."

Tässä Ruttu kera oikeanmallisen päänsä...=)

Keväisiä kuulumisia

2010-04-22T18:52:00.000+03:00

Näin kevään korvalla on paikallaan pieni kuulumiskierros...=) Vaan eipä meille kyllä kuulu mitään ihmeellistä, tavallista eloa ja oloa kotona enimmäkseen. Koirat nauttivat, kun pääsee taas metsään hajuja nuuhkimaan lumien sulettua. Täältä onkin jo lähes kaikki kinokset kadonneet.

Tiistaina korkattiin jälkikausikin avatuksi, kun oli ekat treenit. Hyvin pojat muistivat, mistä oli kysymys ja kumpikin teki ihan kelpo suorituksen.
Ruttu oli aivan tohkeissaan, kun näki kotona miten palkkarasioita pakattiin. Innostus yltyi, kun vaatehuoneesta haettiin jälkikori valjaineen ja liinoineen. Lähtöön asti se kävi tönimässä ja juttelemassa tämän tästä, taisi olla hiukan tärkeänä hommista.

Urho on käynyt taas hierojalla "kausihuollossa" ja ihan syystä. Selkä oli ekalla kerralla melkoisen jumissa, mutta lähti kyllä hyvin pehmenemään. Urholle hankittiin Back On Track-loimi hierojan suosituksesta ja hiukan epäilevänä sen hain. Ihme ja kumma se todella toimii! Urho tykkää "smokistansa" ja kuorsaa sikeässä unessa se päällään.
Ajatuksena siis oli, että se helpottaisi osaltaan Urhon selän jumituksia. Laitamme loimen sille joka ilta pariksi tunniksi ja yleensä liikunnan jälkeen.
Nyt on taas ihana katsoa, kun tuo tuulitukka touhottaja on niin onnellinen ja reipas, oikein pursuaa iloa koko koiruus!

Tässä pahapari maaliskuussa, vasemmalla Ruttu ja oikealla Urho.

Kankaanpää 10.4.

2010-04-11T09:08:00.000+03:00

Ruttu käväisi Kankaanpään ryhmänäyttelyssä ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen.

Tuloksena oli NUO EH NUK 2.
Olimme tulokseen todella tyytyväisiä, etenkin kun esiintyminen meni vähän pipariksi. Rutulla näet tuli taas mammaa ikävä eikä se malttanut oikein seistä.
Lopulta kun se asettui, niin etujalat olivat miten sattuu... Ja selvästi, kun muihin vertasi niin Ruttu tulee tarvitsemaan vielä rutkasti aikaa kasvaakseen raameihinsa.

Arvostelu: 22 kk. Hyvä koko. Maskuliininen pää ja ilme. Saksipurenta. Hyvät silmät, hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin asettunut häntä. Hyvä runko, riittävästi kulmautunut takaa, edestä seisoo itä-länsi-asennossa. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin. Mukava luonne.

Tästä on mukava jatkaa.

Pojat pellolla

2010-03-05T16:04:00.000+02:00

Räpsin eilen pojista tuoreita otoksia peltolenkillä. Hiukan on jo vaikeaa koirienkin kulkea tossa umpihangessa, kun kuori on kova ja sisällä upottavaa lunta. Täytyy kai tyytyä tiellä kulkemaan kunnes lumet hiukan sulaa.

Itse oon ollut lomalla tämän viikon, joten pojatkin ovat nauttineet "lomavapauksista" nukkuen aamuisin pitkään. Välillä on aamu aloitettu selkärankoja järsien ja molemmat ovat päässeet myös yksityislenkeille normaalirutiineista poiketen.

Urho nautiskelee elämästä täysin rinnoin...

Ruttu poseeraa kerrankin

Tässä vahdataan jotain silmä kovana ja poski poskea vasten...

Majakka ja perävaunu. Perävaunu vaan on kiilannut majakan eteen...=)

Urho kuono kohti tuulta.

Uusi blogi

2010-03-02T09:25:00.000+02:00

Päätin vaihtaa blogimme tänne, koska edellisen blogin kanssa oli välillä aikamoista takkuilua. Toivottavasti tämä toimii paremmin...=)

Meille ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Kotona puuhastellaan ja lenkkeillään sekä tehdään lumitöitä, joita riittää. Etenkin Urho on innokas apuri. Se kyttää lumikolaa koko työntömatkan ja sitten kun kippaus tapahtuu niin Urho syöksyy saalistamaan lunta.
Ruttu tykkää muuten vaan sukellella lumikasoissa.

Umpihangessa lenkkeilyä on tullut harrastettua ahkerasti, sillä meidän lenkkipellolla on varmaan puoli metriä lunta. Koirat tuntuvat vain nauttivan, kun saavat kahlata lumessa ja välillä pysähdytään painimaan, tietty niin, että lumi pöllyää.

Sunnuntaina Ruttu pääsi taas kokeilemaan ahkion vetoa pienellä taakalla ja hienostihan se sujui.
Alkuun Ruttu vähän kammoksui aisoja eikä suostunut edes laittamaan niitä, mutta nyt on ihana katsoa, kun se menee kovaa vauhtia häntä iloisena ja pää pystyssä. Ei enää jänskätä ollenkaan!

Tässä ollaan lähtöasemissa