torstai 14. lokakuuta 2010

Urho-kulta

Päätin omistaa Urholle nyt ihan kokonaisen kirjoituksen ilman mitään erityistä syytä. No ehkä myös yhdestä syystä; kasvattajansa Marika lähetti ukkelista upeita kuvia eli saan ne samalla esiin...=)

Urho saapui meille heinäkuussa 2007 ja minä sain vihdoin kauan odottamani ikioman koiran. No, koiraahan Urhossa on kerrakseen ja aina ei yhteiselo ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
Urho on kuitenkin ehdottomasti painonsa verran kultaa.

Nyt Urho on kolme ja himpun verran päälle sekä aikuistumisen kynnyksellä selvästi. Aina ei enää huvita painit Rutun kanssa, mutta yleensä Urho kyllä painaa sata lasissa ja on mukana kaikessa koko elämänriemullaan.
Poikien yhteiseloa on hauska seurata. Urho on kiistaton johtaja kaksikosta ja hoitaa pestinsä suurella arvokkuudella. Se sanoo, kun on sanomista ja on hyvä, itsevarma pomo.

Urho on viisas ja se oppii nopeasti erilaisia temppuja sekä sanoja ja jopa lauseita. Yhdessä tekemisestä se nauttii loputtomiin ja on helppo motivoitava.
Jäljellä huomaa, että sen työmotivaatio on kova ja se oikein kaipaa haasteita sekä ongelmanratkaisua. Urholla on sinnikkyyttä ja se ei anna periksi. Sitä ominaisuutta on ihailtava, vaikka toki se tuo omat pulmansa myös arkeen.

Meille omilleen Urho muistuttaa joka päivä, että sille on oltava oikeudenmukainen ja reilu johtaja. Silloin siltä saa moninverroin rakkautta ja hellyyttä takaisin ja kotonahan Urho onkin oikea halinalle. Arki sen kanssa on äärettömän helppoa ja sujuvaa.
Vieraista ihmisistä ja koirista Urho ei juuri välitä, mutta ne, jotka sen ystävyyden saavuttavat pysyvät Urhon mielessä aina.

Pitkä tie on Urhon kanssa kuljettu, mutta on ihanaa nähdä, miten se kasvaa ja kehittyy edelleen ja kuinka hieno koira siitä on tullut. Kun sille antaa itsestänsä, niin laittaa sekin itsensä likoon täysillä.

Ja nyt niitä kuvia