Rauhallista joulunaikaa.

Meillä on ollut niin kiirettä, että ei olla ehditty päivittelemään blogiin mitään, mutta ehkä joululomalla sitten...

Urho ja Ruttu ihmisineen toivottavat kaikille tuttaville ja ystäville oikein lämpöistä joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle!

Urho-kulta

Päätin omistaa Urholle nyt ihan kokonaisen kirjoituksen ilman mitään erityistä syytä. No ehkä myös yhdestä syystä; kasvattajansa Marika lähetti ukkelista upeita kuvia eli saan ne samalla esiin...=)

Urho saapui meille heinäkuussa 2007 ja minä sain vihdoin kauan odottamani ikioman koiran. No, koiraahan Urhossa on kerrakseen ja aina ei yhteiselo ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.
Urho on kuitenkin ehdottomasti painonsa verran kultaa.

Nyt Urho on kolme ja himpun verran päälle sekä aikuistumisen kynnyksellä selvästi. Aina ei enää huvita painit Rutun kanssa, mutta yleensä Urho kyllä painaa sata lasissa ja on mukana kaikessa koko elämänriemullaan.
Poikien yhteiseloa on hauska seurata. Urho on kiistaton johtaja kaksikosta ja hoitaa pestinsä suurella arvokkuudella. Se sanoo, kun on sanomista ja on hyvä, itsevarma pomo.

Urho on viisas ja se oppii nopeasti erilaisia temppuja sekä sanoja ja jopa lauseita. Yhdessä tekemisestä se nauttii loputtomiin ja on helppo motivoitava.
Jäljellä huomaa, että sen työmotivaatio on kova ja se oikein kaipaa haasteita sekä ongelmanratkaisua. Urholla on sinnikkyyttä ja se ei anna periksi. Sitä ominaisuutta on ihailtava, vaikka toki se tuo omat pulmansa myös arkeen.

Meille omilleen Urho muistuttaa joka päivä, että sille on oltava oikeudenmukainen ja reilu johtaja. Silloin siltä saa moninverroin rakkautta ja hellyyttä takaisin ja kotonahan Urho onkin oikea halinalle. Arki sen kanssa on äärettömän helppoa ja sujuvaa.
Vieraista ihmisistä ja koirista Urho ei juuri välitä, mutta ne, jotka sen ystävyyden saavuttavat pysyvät Urhon mielessä aina.

Pitkä tie on Urhon kanssa kuljettu, mutta on ihanaa nähdä, miten se kasvaa ja kehittyy edelleen ja kuinka hieno koira siitä on tullut. Kun sille antaa itsestänsä, niin laittaa sekin itsensä likoon täysillä.

Ja nyt niitä kuvia

Reikä pihassa

Yhtenä päivänä iskä alkoi jyryytellä meidän pikku pihatraktorilla ympäriinsä ja lopulta meidän pihaan tuli SUURI reikä.
Me pojat mietittiin, että mitä kummaa, mutta sitten tuumattiin, että sehän on tietysti tarkoitettu meille. Eli saatiin kai ikioma hiekkakuoppa.

Tällänen se reikä on, sitä piti ekaksi vähän nuuhkia.

Sitten tuumattiin, että ehkä se onkin mutapainiareena. Hammastyöskentely saattoi siis alkaa...

Saattaa se reikä olla myös juoksurata. Me juostaankin niin kovaa ettei maisemat pysy mukana.

Onneksi meillä on pihassa myös koirankokoinen juomakuppi, kun urheillessa tulee aina jano.

Uteliaille tiedoksi, että meidän suureksi harmiksi mamma ja iskä aikoo sijoittaa jonkun saunan tuon meidän reiän päälle eli se siitä ilosta sitten...

Pallo mahassa, vieras tarhassa ja muita kesäkuulumisia

Me ollaan kärsitty varmaan jostakin hellehalvauksesta, kun edellisestä päivityksestä on niin kauan... Mutta hengissä ollaan ja lomaa vietellään edelleen. Koirille alkaisi jo varmaankin riittää tämä kuumuus, koska ovat jo aika tuskissaan, kun sisälläkin on välillä +28 astetta.
Jälkitreenitkin ovat katkolla, kunnes viilenee sillä emme uskalla ottaa lämpöhalvausriskiä. Koirat kun keskittyvät hommaan niin täysillä, että painavat menemään, vaikka olisivat ihan puhki.

Urho järjesti muutaman "ulosteentarkkailupäivän" tässä taannoin, kun nielaisi kokonaisen pallon.
Olimme uimassa ja heittelimme koirille vesileluja. Ruttu nouti frisbeetä ja Urholla oli noin tennispallon kokoinen kelluva pallo. Urho tykkää noutaa kaiken, mitä ikinä vaan heitetään ja sille tuli niin kova himo frisbeen perään, että nielaisi oman pallonsa, kun Ville yritti sitä saada haltuunsa. Klumps vaan ja pallo oli kadonnut. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin ja ilmeisesti pallo tuli ulos omia aikojaan.

Helteen takia pojat ovat nukkuneet välillä yönsä tarhassa. Yhtenä iltana olimme jo nukkumassa, kun ulkoa alkoi kuulua vimmattua haukkumista puolenyön maissa. Kuulostelimme hetken, mutta metelöinti jatkui ja mikä ihmeellisintä, Ruttu tuntui olevan äänessä. Ruttuhan ei juuri hauku, vaan jättää ne hommat Urholle.
Ville päätti lopulta lähteä pelastamaan naapurit öiseltä mölyämiseltä.
Tarhassa kohtasi seuraava näky: pieni siili oli eksynyt koirien tarhaan. Siili oli piikkipallona keskellä tarhaa ja ympärillä Ruttu hyppi tasatassua vimmatusti haukkuen ja tökkien siiliä tassuin ja kuonolla. Urho pötkötteli vieressä seuraten "näytelmää" tyynen rauhallisena häntäänsä heiluttaen.
Pojat saivat sitten komennuksen yöksi sisätiloihin, jotta siili voi poistua rauhassa. Eipä sitä olekaan sen jälkeen näkynyt...

Laitetaanpa vähän kesäkuviakin

Pallohullu Urho ja yksi palloistansa

Tässä vaalitaan vinkulelua

Ruttu keskittyy vesileikkeihin

Ja reuhaamaan iskän letkun kanssa

Lämpöistä loppukesää kaikille tutuille ja ystäville!!!

"Minä lähden Pohjois-Karjalaan..."

Vietimme viikonlopun Pohjois-Karjalan leojen leirillä lomakeskus Huhmarissa. Osanotto ei ollut suuri, mutta ainahan hyvässä seurassa on mukavaa. Kiitos kaikille, että saimme tulla yli maakuntarajojen, oli hauskaa!

Perjantai meni grillatessa ja turistessa niitä näitä. Tapasimme mm. Urhon velipojan, Kapun, pitkästä aikaa. Hienosti mahtui kaikki koirat samaan grillikatokseen, vaikka uroksia oli useampi.
Poikien mielestä oli tietysti ylivetoa nähdä Pena, virallinen koiranlaulattaja, pitkästä aikaa. Ja kelpasi se kasvattajien kauniimpikin osapuoli Marika pojille.

Lauantaina oli vuorossa leikkimieliset kisat, joihin saapui päiväseltään lisää leoväkeä. Minä kisailin Rutun kanssa ja Ville Urhon.

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

Ruttu lautapelin kimpussa... Pelitaktiikkana "mamma, pyöritä sinä, niin minä syön makkarat".

Urho samaisen pelin lumoissa, taktiikkana "kyllä ne makkarat löytyy, kun pöllyttää tätä lautaa tarpeeksi".

Sittem siirryttiin pujotteluun, jossa omistajalla oli kannettavana kananmuna lusikassa.

Ruttu pujotteluvuorossa.

Ja tässä Urhon lennokas loppukiri.

Seuraavaksi kopiteltiin makkaralla.

Ruttu tuumasi, että mitä ylemmäs hyppää sen varmemmin tulee tulosta.

Urho oli haka tässä kisassa, koska temppua on harjoiteltu kotona. Neljä makkaraa viidestä lensi suuhun. Urhon ilme oli välillä hyvä, kun makkara solahti suoraan kurkkuun, niin se rupesi etsimään sitä, että "mihin se meni, kun en ehtinyt edes maistaa"...

Tämän kisailun päätti koira-aiheinen tietovisa. Lisäksi osa-alueena oli vielä omistajien tikanheitto. Meidän poppoo selvisi jaetulle kakkossijalle.

Erikseen oli vuorossa juoksukisa. 

Tässä Rutun lennokasta menoa, jolla saavutettiin kolmas tai neljäs sija.

Ville ja Urho taas kirmasivat suoraan voittoon!

Tässä ollaan tyytyväisenä kera palkintojen.

Meillä oli huippuhauska viikonloppu, pojatkin olivat niin hienosti, että niiden kanssa oli ilo matkustaa. Ehkä ensi vuonna uudestaan...=)

ps. Pakko mainita, että huipputyylikäs kerrosvaatetukseni johtuu kylmästä säästä. Olin jättänyt kesäisesti kaiken lämpimän kotiin ja kylmän yllättäessä piti haalia kavereidenkin vaatteet ylle...=)

Synttärisankarit

Pojat täyttivät vuosia noin viikko sitten ja häpeäkseni meinasin unohtaa koko asian täältä blogista...

Tässä siis synttärisankari Ruttu-Rudolf, joka täytti 1.6. kokonaiset kaksi vuotta.

Ja tässä Urho Kepponen, joka juhli 29.5. kolmen vuoden rajapyykkiä.

Onnea poikien siskoille ja veikoille ympäri maan!!!
Ja kiitokset Marikalle ja Penalle näistä ihanista mussukoistamme, jotka ovat elämämme suola ja toisinaan tujaus pippuriakin...=)

Kaukomailla

Me ihmiset käväisimme viime viikonloppuna reissun päällä tutustumassa Tallinnan ihmeisiin. Oli kyllä mukava reissu, kun välteltiin perinteiset turistirysät ja tutustuttiin vähän erilaisiin paikkoihin.

Pojat jäivät naapureiden hellään huomaan kahdeksi yöksi. Tämä on kyllä loistava "hoitola", kun pääsevät omaan tarhaan päiväksi ja kotiin nukkumaan. Meitä vähän jännitti, sillä viimeksi hoidossa ollessaan Ruttu ikävöi kovasti meitä ja söi mm. naapurin kuistinkarmit...

Mutta kaikki oli mennyt HIENOSTI. Urho oli ollut niin kiltti, että olisi kuulemma ansainnut urhoollisuusmitalin. Sillähän on korvatulehdus ja lääketippojen laitto ei ole suosikkipuuha, mutta hyvin oli tipatkin menneet. Ruttukin oli ollut laulamatta ja karmit saivat olla rauhassa... ;) Kiitos vain Nooralle ja Tommille!

Vierailimme reissussa Tallinnan eläintarhassa ja sieltä löytyi tämmöinen poikien esikuva

Eikös olekin kuin kaksi marjaa...? =)

Vappuhulinat!

Joopa joo, varsinaiset hulinat. Minä ja koiruudet korkkasi kevään virallisesti käyntiin ihan kotisohvalla.

Tänään sitten lähdettiin heti aamusta lenkille läheiselle pellolle. Sieltä löytyy aina ihania hajuja ja Ruttu on varsinainen saalistaja. Välillä nenä vie sitä pitkiäkin matkoja ja Ruttu myös ajaa takaa jotain "ötököitä". Yleensä se kyllä palaa hyvin pian, kun sitä huutelee.

Tänään kävi taas niin, että Ruttu sai hajun ja lähti seuraamaan sitä. Huutelin koiraa takaisin ja samalla kun Ruttu tuli, niin metsästä tuli myös jänis. Ruttu uskoi, kun tiukasti kielsin lähtemästä jahtiin, mutta Urho kun bongasi pomppivan jänön, niin miestä vietiin. Korvat katosi ja niin katosi koirakin.

Paniikissa sitä sitten huutelin ja koitin kaikki vaihtoehdot syömisestä palloihin, mutta Urhoa ei näkynyt.
Lopulta aikani huudeltua metsänlaitaan täysin eri suuntaan, kun mihin Urho lähti, ilmestyi tumma hahmo. Sieltä Urho hiipi kohti meitä askel kerrallaan kieli pitkällä. Yritin huudella sitä mahdollisimman iloisena, vaikka sisäisesti jurppi. Kun Urho saavutti meidät, niin se lysähti jalkoihini istumaan sen näköisenä, että tiesi juosseensa... Eli semmoiset vappujahdit meillä.

"Kuka täällä jahtasi jotain jänistä? Minä en ainakaan..."

                                    Pojat vappulounaalla, menu oli tuoretta heinää ala mätäs... Yllä Urho, alla Ruttu.                                               

Jahtikoirat pellolla

Lahti KV 25.4. 2010

Tänään suuntasimme Rutun kanssa Lahden näyttelyyn, johon olikin ilmoitettu huikea määrä leoja, reilu 60 kpl. Tuomarina toimi eestiläinen Juta Haranen, joka tuntui olevan melko tiukka ja perusteellinen. Itse tykkäsin, meidän arvostelu kertoi kyllä Rutusta juuri olennaisen tällä hetkellä.

Rutun suoritus siis NUO EH NUK4. Olimme tosi onnellisia ja tyytyväisiä, että poika vielä sijoittui. Tuomarikin oli kehunut, että erittäin hieno poika on kunhan vielä kasvaa.
Tässä arvostelu: "Hyväntyyppinen nuori uros, jolla oikeanmallinen pää ja ilme. Oikea purenta. Oikeanmalliset silmät ja korvat. Riittävä luusto. Selkä pitäisi olla voimakkaampi ja leveämpi. Seisoo edestä hieman ahtaasti. Oikea etukäpälä kiertää ulos. Riittävän pitkä häntä. Oikea karvanlaatu. Liikkeessä iloinen häntä. Sivuliikkeet tyypilliset, edestä ja takaa ahtaat."

Tässä Ruttu kera oikeanmallisen päänsä...=)

Keväisiä kuulumisia

Näin kevään korvalla on paikallaan pieni kuulumiskierros...=) Vaan eipä meille kyllä kuulu mitään ihmeellistä, tavallista eloa ja oloa kotona enimmäkseen. Koirat nauttivat, kun pääsee taas metsään hajuja nuuhkimaan lumien sulettua. Täältä onkin jo lähes kaikki kinokset kadonneet.

Tiistaina korkattiin jälkikausikin avatuksi, kun oli ekat treenit. Hyvin pojat muistivat, mistä oli kysymys ja kumpikin teki ihan kelpo suorituksen.
Ruttu oli aivan tohkeissaan, kun näki kotona miten palkkarasioita pakattiin. Innostus yltyi, kun vaatehuoneesta haettiin jälkikori valjaineen ja liinoineen. Lähtöön asti se kävi tönimässä ja juttelemassa tämän tästä, taisi olla hiukan tärkeänä hommista.

Urho on käynyt taas hierojalla "kausihuollossa" ja ihan syystä. Selkä oli ekalla kerralla melkoisen jumissa, mutta lähti kyllä hyvin pehmenemään. Urholle hankittiin Back On Track-loimi hierojan suosituksesta ja hiukan epäilevänä sen hain. Ihme ja kumma se todella toimii! Urho tykkää "smokistansa" ja kuorsaa sikeässä unessa se päällään. 
Ajatuksena siis oli, että se helpottaisi osaltaan Urhon selän jumituksia. Laitamme loimen sille joka ilta pariksi tunniksi ja yleensä liikunnan jälkeen.
Nyt on taas ihana katsoa, kun tuo tuulitukka touhottaja on niin onnellinen ja reipas, oikein pursuaa iloa koko koiruus!

 Tässä pahapari maaliskuussa, vasemmalla Ruttu ja oikealla Urho.

Kankaanpää 10.4.

Ruttu käväisi Kankaanpään ryhmänäyttelyssä ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Tuomarina oli tanskalainen Gert Christensen.

Tuloksena oli NUO EH NUK 2.
Olimme tulokseen todella tyytyväisiä, etenkin kun esiintyminen meni vähän pipariksi. Rutulla näet tuli taas mammaa ikävä eikä se malttanut oikein seistä.
Lopulta kun se asettui, niin etujalat olivat miten sattuu... Ja selvästi, kun muihin vertasi niin Ruttu tulee tarvitsemaan vielä rutkasti aikaa kasvaakseen raameihinsa.

Arvostelu: 22 kk. Hyvä koko. Maskuliininen pää ja ilme. Saksipurenta. Hyvät silmät, hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin asettunut häntä. Hyvä runko, riittävästi kulmautunut takaa, edestä seisoo itä-länsi-asennossa. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin. Mukava luonne.

Tästä on mukava jatkaa.

Pojat pellolla

Räpsin eilen pojista tuoreita otoksia peltolenkillä. Hiukan on jo vaikeaa koirienkin kulkea tossa umpihangessa, kun kuori on kova ja sisällä upottavaa lunta. Täytyy kai tyytyä tiellä kulkemaan kunnes lumet hiukan sulaa.

Itse oon ollut lomalla tämän viikon, joten pojatkin ovat nauttineet "lomavapauksista" nukkuen aamuisin pitkään. Välillä on aamu aloitettu selkärankoja järsien ja molemmat ovat päässeet myös yksityislenkeille normaalirutiineista poiketen.                                                                                                  

 

Urho nautiskelee elämästä täysin rinnoin...

  

Ruttu poseeraa kerrankin

  

Tässä vahdataan jotain silmä kovana ja poski poskea vasten...

 

Majakka ja perävaunu. Perävaunu vaan on kiilannut majakan eteen...=)

 

Urho kuono kohti tuulta.

Uusi blogi

Päätin vaihtaa blogimme tänne, koska edellisen blogin kanssa oli välillä aikamoista takkuilua. Toivottavasti tämä toimii paremmin...=)

Meille ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Kotona puuhastellaan ja lenkkeillään sekä tehdään lumitöitä, joita riittää. Etenkin Urho on innokas apuri. Se kyttää lumikolaa koko työntömatkan ja sitten kun kippaus tapahtuu niin Urho syöksyy saalistamaan lunta.
Ruttu tykkää muuten vaan sukellella lumikasoissa.

Umpihangessa lenkkeilyä on tullut harrastettua ahkerasti, sillä meidän lenkkipellolla on varmaan puoli metriä lunta. Koirat tuntuvat vain nauttivan, kun saavat kahlata lumessa ja välillä pysähdytään painimaan, tietty niin, että lumi pöllyää.

Sunnuntaina Ruttu pääsi taas kokeilemaan ahkion vetoa pienellä taakalla ja hienostihan se sujui.
Alkuun Ruttu vähän kammoksui aisoja eikä suostunut edes laittamaan niitä, mutta nyt on ihana katsoa, kun se menee kovaa vauhtia häntä iloisena ja pää pystyssä. Ei enää jänskätä ollenkaan!

 

Tässä ollaan lähtöasemissa