Kaukomailla

Me ihmiset käväisimme viime viikonloppuna reissun päällä tutustumassa Tallinnan ihmeisiin. Oli kyllä mukava reissu, kun välteltiin perinteiset turistirysät ja tutustuttiin vähän erilaisiin paikkoihin.

Pojat jäivät naapureiden hellään huomaan kahdeksi yöksi. Tämä on kyllä loistava "hoitola", kun pääsevät omaan tarhaan päiväksi ja kotiin nukkumaan. Meitä vähän jännitti, sillä viimeksi hoidossa ollessaan Ruttu ikävöi kovasti meitä ja söi mm. naapurin kuistinkarmit...

Mutta kaikki oli mennyt HIENOSTI. Urho oli ollut niin kiltti, että olisi kuulemma ansainnut urhoollisuusmitalin. Sillähän on korvatulehdus ja lääketippojen laitto ei ole suosikkipuuha, mutta hyvin oli tipatkin menneet. Ruttukin oli ollut laulamatta ja karmit saivat olla rauhassa... ;) Kiitos vain Nooralle ja Tommille!

Vierailimme reissussa Tallinnan eläintarhassa ja sieltä löytyi tämmöinen poikien esikuva

Eikös olekin kuin kaksi marjaa...? =)

Vappuhulinat!

Joopa joo, varsinaiset hulinat. Minä ja koiruudet korkkasi kevään virallisesti käyntiin ihan kotisohvalla.

Tänään sitten lähdettiin heti aamusta lenkille läheiselle pellolle. Sieltä löytyy aina ihania hajuja ja Ruttu on varsinainen saalistaja. Välillä nenä vie sitä pitkiäkin matkoja ja Ruttu myös ajaa takaa jotain "ötököitä". Yleensä se kyllä palaa hyvin pian, kun sitä huutelee.

Tänään kävi taas niin, että Ruttu sai hajun ja lähti seuraamaan sitä. Huutelin koiraa takaisin ja samalla kun Ruttu tuli, niin metsästä tuli myös jänis. Ruttu uskoi, kun tiukasti kielsin lähtemästä jahtiin, mutta Urho kun bongasi pomppivan jänön, niin miestä vietiin. Korvat katosi ja niin katosi koirakin.

Paniikissa sitä sitten huutelin ja koitin kaikki vaihtoehdot syömisestä palloihin, mutta Urhoa ei näkynyt.
Lopulta aikani huudeltua metsänlaitaan täysin eri suuntaan, kun mihin Urho lähti, ilmestyi tumma hahmo. Sieltä Urho hiipi kohti meitä askel kerrallaan kieli pitkällä. Yritin huudella sitä mahdollisimman iloisena, vaikka sisäisesti jurppi. Kun Urho saavutti meidät, niin se lysähti jalkoihini istumaan sen näköisenä, että tiesi juosseensa... Eli semmoiset vappujahdit meillä.

"Kuka täällä jahtasi jotain jänistä? Minä en ainakaan..."

                                    Pojat vappulounaalla, menu oli tuoretta heinää ala mätäs... Yllä Urho, alla Ruttu.                                               

Jahtikoirat pellolla