Tänään sitten lähdettiin heti aamusta lenkille läheiselle pellolle. Sieltä löytyy aina ihania hajuja ja Ruttu on varsinainen saalistaja. Välillä nenä vie sitä pitkiäkin matkoja ja Ruttu myös ajaa takaa jotain "ötököitä". Yleensä se kyllä palaa hyvin pian, kun sitä huutelee.
Tänään kävi taas niin, että Ruttu sai hajun ja lähti seuraamaan sitä. Huutelin koiraa takaisin ja samalla kun Ruttu tuli, niin metsästä tuli myös jänis. Ruttu uskoi, kun tiukasti kielsin lähtemästä jahtiin, mutta Urho kun bongasi pomppivan jänön, niin miestä vietiin. Korvat katosi ja niin katosi koirakin.
Paniikissa sitä sitten huutelin ja koitin kaikki vaihtoehdot syömisestä palloihin, mutta Urhoa ei näkynyt.
Lopulta aikani huudeltua metsänlaitaan täysin eri suuntaan, kun mihin Urho lähti, ilmestyi tumma hahmo. Sieltä Urho hiipi kohti meitä askel kerrallaan kieli pitkällä. Yritin huudella sitä mahdollisimman iloisena, vaikka sisäisesti jurppi. Kun Urho saavutti meidät, niin se lysähti jalkoihini istumaan sen näköisenä, että tiesi juosseensa... Eli semmoiset vappujahdit meillä.
"Kuka täällä jahtasi jotain jänistä? Minä en ainakaan..."
Pojat vappulounaalla, menu oli tuoretta heinää ala mätäs... Yllä Urho, alla Ruttu.
Jahtikoirat pellolla
1 kommentti:
Hauskaa vappua teille kaikille!! Samanlainen heinän märehtijä tuo Fionakin, välillä tuntuu, että kotona onkin lehmä koiran sijasta...;)
Lähetä kommentti