Vihdosta viimein!

Nyt olisi varmaan paikallaan vihdoin päivittää, mitä meille kuuluu. Aika on jotenkin karannut käsistä ja päivitykseen kerkesi tulla tosi pitkä tauko.

Meille kuuluu ihan hyvää, paljon on ehtinyt kevään ja kesän aikana tapahtua. Kesä on mennyt lähinnä lepäilessä, kuumilla ilmoilla emme ole uskaltaneet poikia juuri liikuttaa, mutta onneksi aitasimme alkukesästä koko pihan, niin siinä ovat sitten touhuilleet.
Uimaan on ehditty harvakseltaan, Ruttu on uinut vähän enemmän, mutta Urhoa vaivasi ikävän pitkäaikainen hot spot poskessa. Sen aikana ei Urhoa viitsinyt järveen päästää.

Aloitetaan nyt vaikka Urhon kuulumisista, joista isoin lienee miehuutensa vieminen huhtikuussa. Päädyimme kastraatioon puhtaasti terveyssyistä, sillä Urhoa vaivasi selkäkipu ja selän jumiutuneet lihakset, jotka johtuivat ilmeisesti eturauhasen suurentumisesta. Samainen suurentuminen teki ajoittaista hankaluutta arkeenkin, kun Urho hoiteli Ruttua morsiamenaan ja Ruttu ei sellaisesta niin välittänyt.

Toipuminen leikkauksesta oli Urholla yllättävän pitkä prosessi, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että herra on taas oma, iloinen itsensä, TOSIN varustettuna pohjattomalla ruokahalulla...

Urholiini 4 vuotta.

Urho heinäkuussa 2011

 Muuten Urhon vointi on hyvä, toukokuun lopussa juhlittiin neljän vuoden rajapyykkiä ja pientä rauhoittumista on havaittavissa, kun aikuisuus kolkuttelee ovella.

Rutulle kuuluu pelkkää hyvää, se on onneksi pysynyt aivan terveenäkin eikä lääkäriltä ole haettu kuin rokotukset.

Jonkinsortin "uhmaikä" on Rutulla menossa, se kokeilee kotona, voiko sääntöjä hiukan venyttää sieltä sun täältä ja ääntä piisaa, jos joku erehtyy sille omia äänihuuliansa näyttämään.

Kaikkia Urhon määräilyjäkään Ruttu ei enää sulata, vaikka pojat hienosti toimeen tulevatkin.

Kaiken kaikkiaan Ruttu on edelleen maailman lempein otus, jonka jokainen saisi rakastaa vaikka puhki sen puolesta. Se toimiikin usein "terapiakoirana", kun joku on kylässä, sillä Ruttua saa rapsia maailman tappiin asti.

Ruttu juhlisti kesäkuussa täyttä kolmea vuotta.

Ruttu heinäkuussa 2011.

Nuhan kanssa. Tämän parempaa seisomakuvaa en saanut...

Meidän lauma myöskin lisääntyi toukokuussa, mutta ei koiran eikä vauvan muodossa, vaan kanojen ja kukon. Meille muutti viisi ruskeaa kanarouvaa ja Elmo-kukko rouville kuria pitämään. Koko porukka on kotiutunut hyvin ja kupsuttavat tyytyväisinä pihalla.

Ruttua kanat kiinnostavat melko paljon ja niitä olisi hirmu kiva jahdata. Kuten arvata saattaa, niin kanat ovat eri mieltä. Nätisti se kuitenkin malttaa tarkkailla niitä aidan takana.

Urho taas on hirvittävän kiinnostunut kanojen ravitsemuksesta. Kerran se pääsi livahtamaan kanatarhaan ja me luultiin, että nyt tuli kanapaistia, mutta ei. Herra hääti kanat taka-alalle parilla loikalla ja suuntasi suoraan kanojen ruokakupeille.
Kyllä se sitten iltakierroksellaan tarkastaa, että kanat ovat tallella, mutta muuten Urho ei niistä hirveästi hötkyile.

Oliskos tässä riittävästi tällä kertaa, toivottavasti onnistun bloggailemaan jatkossa ahkerammin.

HYVÄÄ LOPPUKESÄÄ KAIKILLE TUTUILLE YMPÄRI SUOMEN!